Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot vuodelle 2023 jaettiin – Palkittuja yhdistää osallistava ja saavutettava tiedonjulkistaminen
Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala on jakanut yhdeksän tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa esimerkillisestä tiedonjulkistamistyöstä. Tänä vuonna palkittujen joukossa oli ensimmäistä kertaa myös yhteisöjä. Palkintojuhla järjestettiin tiistaina 12. syyskuuta Helsingissä.
Vuoden 2023 palkittujen työtä yhdistää ajatus siitä, että tieto kuuluu kaikille. Osallistavalla ja saavutettavalla tiedonjulkistamisella tuetaan jokaisen mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan.
– Luotettavalla tiedolla ja tietämisellä on valtava merkitys, kun haetaan ratkaisuja maailman megaluokan ongelmiin tilanteessa, jossa yhteiskuntamme kärsii polarisaatiosta ja väärän tiedon leviämisestä. Luotettavaa tietoa ja uusia näkökulmia tarvitaan niin tietoon perustuvassa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin meidän jokaisen arkielämässä, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala muistuttaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Neuvottelukunta sai tänäkin vuonna useita satoja ehdotuksia tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saajiksi.
– Palkinnot ovat valtiovallan korkein tunnustus siitä esimerkillisestä työstä, jota te, arvon palkittavat, olette tehneet rakentaaksenne yhteiskunnastamme oivaltavaa, tiedolla toimivaa, avointa ja suvaitsevaista sivistysyhteiskuntaa, ministeri Multala sanoi.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2023
Faktabaari monipuolisesta työstä faktantarkistuksen ja informaatiolukutaidon puolesta (Avoin yhteiskunta ry)
Faktabaari vahvistaa faktapohjaista julkista keskustelua monin eri keinoin: tarkistamalla julkisessa keskustelussa esitettyjä tietoja ja väitteitä, tuottamalla materiaaleja digitaalisen informaatiolukutaidon tueksi sekä tekemällä demokratiaa edistävää yhteistyötä kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa.
Vuonna 2014 avatun Faktabaarin toiminta keskittyi aluksi journalistiseen faktantarkistukseen, jossa Faktabaari on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa riippumaton toimija Suomessa. Heti ensimmäisenä toimintavuotenaan Faktabaari sai European Public Communication ‑palkinnon eurovaalikeskusteluissa esitettyjen väittämien paikkansapitävyyden tarkistamisesta.
Sittemmin toiminnan painopisteiksi ovat jalostuneet faktantarkistuksen ohella digitaalisen informaatiolukutaidon kehittäminen sekä disinformaation ja polarisaation torjuntatyö ja kansantajuistaminen. Faktabaarin kunnianhimoisena tavoitteena on, että digitaalinen informaatiolukutaito opittaisiin kansalaistaitona. Vaikka Faktabaari on toimijana pieni, vahvat yhteistyöverkostot tekevät siitä kokoaan suuremman toimijan.
Yhteiskunnallinen luottamus on Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla, mutta merkkejä polarisaation lisääntymisestä ja luottamuksen rapautumisesta näkyy meilläkin. Faktabaari on tärkeä palanen yhteiskunnan avoimuutta ja demokratiaa ylläpitävässä palapelissä.
Yhteisöpalkinto osoitetaan Avoin yhteiskunta ry:lle. Palkintosumma on 20 000 euroa.
Laillistettu sosiaalityöntekijä Maija Haapala ja laillistettu sosiaalityöntekijä Camilla Jokela Tiktok-sossut -palvelusta
TikTok-sossut – Maija Haapala ja Camilla Jokela – käsittelevät lastensuojelua ja lasten oikeuksia tavalla, jossa lähtökohtana on lasten ja nuorten omat median käytön tottumukset. Tietoa julkistetaan ammattitaitoisesti ja uskottavasti, lapsille ja nuorille suunnaten.
TikTok-sossujen käsittelemät aiheet ovat vaikeita ja tärkeitä. He viestivät hienovaraisesti, ymmärrettävästi, tiiviisti ja asiantuntevasti.
Haapala ja Jokela ovat laillistettuja sosiaalityöntekijöitä, joilla on vankka kokemus lastensuojelutyöstä. TikTok-sossuina he onnistuvat kääntämään nuorten kanssa tehtävän käytännön sosiaalityön ja hankalan viranomaiskielen helposti avautuviksi TikTok-videoiksi. Haapalan ja Jokelan tekemä työ on yhteiskunnallisesti merkittävää, esimerkillistä ja uutta luovaa tiedon julkistamista.
Lastensuojeluun ja lasten oikeuksiin liittyy paljon monimutkaista lainsäädäntöä ja asioita täytyy käsitellä aina yksityisyyttä kunnioittaen. Monet lastensuojeluun liittyvät ratkaisut voivat tuntua oudoilta, koska yksittäisiä tapauksia ei voi käsitellä julkisesti. Siksi sosiaalisessa mediassa liikkuu väärin ymmärrettyä, vääristeltyä ja yksipuolista tietoa lastensuojelusta ja lasten oikeuksista. TikTok-sossut korjaavat nopeasti harhaanjohtavaa tietoa siellä, missä huhut leviävät. Haapala ja Jokela purkavat lastensuojeluun liittyvää salaperäisyyttä avaamalla huostaanotettujen lasten arkea ymmärtävästi, myönteisesti ja rohkaisevasti asian ytimessä, paikan päällä.
Palkintosumma 15 000 euroa jaetaan Haapalalle ja Jokelalle, 7 500 euroa kullekin.
Valokuvaaja Hannu Laakso Me otukset -teossarjasta (Into Kustannus)
Hannu Laakson tarinallisten tietokirjojen Me otukset -sarja kertoo eri eläinlajien perhe-elämästä valokuvin ja tarinoin. Sarjassa ovat jo ilmestyneet Me Kettuset (2020), Me Karhuset (2021), Me Hukkaset (2022) ja Me Lintuset (2023).
Eläinten perhe-elämästä kerrotaan tarinoita eläinten näkökulmasta. Lukija ihailee taitavia valokuvia ja saa tietoa eri eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä: miten eläinperhe elää yhdessä ja millaisia vihollisia tai uhkia se voi luonnossa kohdata. Eri eläinyksilöiden ja lajien rauhanomaista ja riitaista kanssakäymistä kuvataan korkeatasoisissa värikuvissa ja kirjojen teksteissä. Kerronta antaa tilaa kuvien kertoa omaa kieltään ja lukijalle avautuu tilanteita, joita voisi olla vaikea uskoa tosiksi, jos ei omin silmin kuvia näkisi.
Luontokuvaaja Hannu Laakso on kansainvälisesti tunnustettu. Hänen kuviaan on hyväksytty yli 500 kansainväliseen näyttelyyn ja hän on saanut yli 120 kansainvälistä valokuvapalkintoa.
Eläinten ja erämaan kuvaaminen ja tiedon jakaminen yleistajuisesti on tärkeä keino tuoda tietoa Suomen luonnosta myös uusille, usein urbaaneille sukupolville ja nuorille lukijoille.
Palkintosumma 15 000 euroa osoitetaan Laaksolle.
Professori Maria Lähteenmäki teoksesta Punapakolaiset. Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa (Gaudeamus)
Itä-Suomen yliopiston historian professori Maria Lähteenmäki analysoi teoksessaan Punapakolaiset. Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa kokeneen historiantutkijan taidolla vaikeaa ja aiemmin liian vähälle huomiolle jäänyttä menneisyyden aikakautta.
Tuhansia ihmisiä siirtyi vapaaehtoisesti tai pakeni Neuvosto-Venäjälle ja sittemmin Neuvostoliittoon. Lähteenmäki hyödyntää teoksessaan heidän kärsimyskertomuksiaan raskaaksi pettymykseksi osoittautuneesta diktatuurista. Pääpaino on naisten kohtaloita ymmärtävässä tutkimuksessa. Samalla kirjoittaja laatii kokonaiskuvan, jossa hyödynnetään taitavasti aikalaistekstejä ja niiden autenttista todistusvoimaa. Teos on monipuolinen, laajaan lähdeaineistoon perustuva analyysi niin Neuvostoliittoon siirtyneistä eliitin jäsenistä kuin aivan tavallisista ihmisistä ja heidän kokemuksistaan 1920- ja 1930-luvun työläisten paratiisissa.
Lähteenmäki erittelee myös Suomen valtion suurelta osin puutteellisiksi osoittautuneita yrityksiä lievittää kansalaistensa hätää ja yrityksiä päästä takaisin kotimaahansa.
Tulevaisuuden historia tapahtuu tänään. Lähteenmäki muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on tallentaa kriisiaikojen tapahtumat ja ihmiskohtalot tulevaisuuden historiantutkimuksen aineistoiksi.
Palkintosumma 15 000 euroa osoitetaan Lähteenmäelle.
Professori Helka Riionheimo ansioista karjalan kielen elvyttämistyössä
Karjalan kieli eri murteineen, kuten vienankarjala, eteläkarjala ja livvinkarjala, on Suomessa historiallinen, mutta hyvin näkymätön ja huonosti tunnettu vähemmistökieli.
Suomen kielen ja karjalan kielen professori Helka Riionheimo johtaa Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshanketta. Hanke on tarttunut karjalan kielen elvyttämiseen ennakkoluulottomasti ja monipuolisesti. Kielellä on Suomessa useita tuhansia puhujia, mutta he ovat hajallaan ja vailla luontevaa maantieteellistä yhteyttä. Elvytyshanke on onnistunut tuomaan karjalan kieltä ja kieliyhteisöä moderniin maailmaan käyttämällä hyvin monenlaisia sosiaalisen median, perinteisen median ja yhteisöllisyyden keinoja. Hanke on myös kehittänyt ja koonnut sanastoja sellaisille uusille elämänaloille, joille kielen perinteinen käyttö ei ole yltänyt. Samalla tieto suomalaisesta kielivähemmistöstä on tuotu paremmin kaikkien saataville.
Karjalan kielen elvytystyössä on mukana useita ihmisiä, mutta professori Riionheimo on hankkeen vetäjä. Hän on todennut enemmistön vastuusta näin: ”Enemmistökielen eli suomen puhujana tunnen vastuuta siitä, että vähemmistökielten puhujilla on mahdollisuus käyttää ja kehittää omaa kieltään.” Tämän mahdollistaminen on samalla merkittävää tiedon julkistamista.
Palkintosumma 15 000 euroa osoitetaan Riionheimolle.
Tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss teoksesta Me halusimme kaiken. 1980-luvun historiaa (Siltala)
Minna Sarantola-Weissin teos on taitavasti toteutettu kuvaus 1980-luvun Suomesta. Teoksen alkuun sijoitettu lyhyt lista muutamista tuon vuosikymmenen tapahtumista Suomessa ja maailmalla virittää lukijan siihen monien näkökulmien ja tarkastelun tasojen kehikkoon, jolle Sarantola-Weissin analyysi ja kiehtova aikamatka rakentuu.
Teos monipuolistaa ja haastaa aiempia kansallista muistia hallinneita mielikuvia tuon ajan Suomesta. 1980-luku oli muutakin kuin olkatoppauksia ja 1990-luvun talouskriisiä edeltänyttä itsekästä kulutusjuhlaa. Tuhansien harmaan sävyjen suomettuneesta ja eristyneestä yhteiskunnasta tuli nopeasti vauraampi, avoimempi ja kansainvälisempi. Helsinki kuhisi uudenlaista city-kulttuuria. Rauhan aate, luonnonsuojelu ja feminismi herättelivät ihmisistä aktivisteja myös pääkaupungin ulkopuolella. Vaikka 1980-luvulla sählysukupolven opiskelijaelämää viettäneen tekijän omissa muistoissa ”kaikki tapahtui Helsingissä”, useimmat kirjassa tarkastellut ilmiöt koskettivat kaikkia suomalaisia. Poliittiset ja talouselämän murrokset sekä tuon ajan uudet mediat tuottivat uudenlaista ajattelua ja kulutuskulttuuria; tietotekniikka ja viihde-elektroniikka raivasivat maaperää tämän päivän digimaailmalle.
Sarantola-Weissin teos on tutkimukseen perustuva, mutta helppolukuinen, hauska ja tyylikäs arjen historiaa arvostava tietokirja. Runsas ja oivaltavasti valikoitu kuvitus ja taitto sekä lukijaystävällinen kieli tuottavat kokemuksen taitavasti kuratoidusta näyttelystä, joka puhuttelee jokaista henkilökohtaisesti ja samalla avartaa muistia ja yhteistä ymmärrystä 1980-luvun Suomesta ja sen perinnöstä.
Palkintosumma 15 000 euroa osoitetaan Sarantola-Weissille.
Tietokirjailija, professori emeritus Matti Vuento teoksesta Virus, joka pysäytti maailman. Koronapandemian syyt, seuraukset ja opetukset (Gaudeamus)
Vuonna 2020 maaliskuussa Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronan pandemiaksi. Tartuntavauhti oli nopea. Vauhdilla levisi myös koronaan liittyvä uutisointi ja julkinen keskustelu. Tämän informaatioähkyn keskellä luottamusta herättää Matti Vuennon kirja Virus, joka pysäytti maailman.
Kovakin luonnontiede pehmenee lukijalle yleistajuiseksi, kun Vuento kuvaa katalan viruksen piikkejä, joilla virus hankkiutuu kohdesoluunsa. Vuento esittelee ytimekkäästi tartunnan leviämisen vaiheet sekä kansalliset ja kansainväliset reaktiot koronatartuntoihin. Kirjassa käsitellään myös rokotteiden etsintää, rokotenationalismia ja suurvaltapeliä. Vuennon teos on kirkkaasti jäsennelty monipuolinen katsaus, josta jokainen oppii jotain uutta.
Vaikka kansainvälinen koronatietous päivittyy jatkuvasti, Vuennon valtavaan lähdeaineistoon ja tutkimustietoon perustuva teos kestää aikaa. Kirjan luettuaan ymmärtää paremmin, mihin oikeastaan kannattaa kiinnittää huomiota viruksessa, joka teki viime vuosista niin monella tavalla raskaat. Kirja saa miettimään, kuinka tulevat pandemiat kannattaisi kohdata.
Viruksen aiheuttama COVID-19-tauti on tappanut miljoonia. Silti Vuennon teos tuo keskusteluun suhteellisuudentajua. Korona ei ole maailmanlopun merkki, vaan viruksia on ollut läpi historian.
Palkintosumma 15 000 euroa osoitetaan Vuennolle.
Zacharias Topelius Skrifter -hanke satusedän merkittävän kulttuuriperinnön modernista julkistamisesta (Svenska litteratursällskapet i Finland)
Zacharias Topelius Skrifter (ZTS) on Svenska litteratursällskapet i Finlandin vapaasti käytettävissä oleva verkkojulkaisu osoitteessa topelius.sls.fi. Julkaisun takana on lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt tieteellinen editio- ja kulttuuriperintöhanke, joka valmistui vuoden 2022 lopussa. Useat kymmenet eri alojen tutkijat ja asiantuntijat ovat saattaneet Topeliuksen tuotannon ensi kertaa kaikkien käytettäväksi digitaalisessa muodossa. Suurelta osin ennen julkaisematon aineisto on nyt kaikkien kiinnostuneiden käytössä helposti ja maksutta.
Hanke ei ole ollut vain tutkimusta, julkaisemista ja editointia, vaan sen yhteydessä on järjestetty myös tiedeyhteisölle ja suurelle yleisölle avoimia tilaisuuksia ja webinaareja. Aineiston tueksi on julkaistu digitaalinen opetusmateriaali ja laaja kuvapankki. Projektin alkaessa Pohjoismaissa ei ollut vastaavia digitaalisia julkaisuja, joten tekniset ratkaisut kehitettiin hankkeessa ja olivat osaltaan luomassa digitaalisten editioiden uusia käytäntöjä esikuvaksi muille. Koko hanke perustuu mittavaan ja kunnianhimoiseen yhteistyöhön eri tahojen kanssa.
Zacharias Topeliuksen merkitys suomalaiselle identiteetille, tarinankerronnalle ja sivistyshistoriallemme on vertaansa vailla. Hänen tuotantonsa tieteellinen editointi ja saavutettava digitaalinen julkaiseminen on merkkihenkilön arvoinen moderni monumentti ja tiedonjulkistamista parhaimmillaan.
Yhteisöpalkinto osoitetaan Svenska litteratursällskapet i Finland:lle. Palkintoon ei liity rahasummaa.
Ukrainalaisten keskus -hanke tiedon tuottamisesta ja välittämisestä nopeasti muuttuneissa olosuhteissa (Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry)
Saavutettava tieto on yksi demokraattisen yhteiskunnan edellytyksistä. Nykypäivänä yhä tärkeämpää on se, miten yhdenvertaisesti tieto saavuttaa yhteiskunnan reunoilla eri tavoin elävät ihmiset. Myös näiden ihmisten viestit on saatava näkyville yhteiskunnan tiedontuotannossa, julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.
Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry on edistänyt Ukrainalaisten keskus -hankkeessa merkittävin tavoin tiedon tuottamista ja välittämistä kriittisessä tilanteessa, jossa Suomeen on muuttanut eri-ikäisiä sotaa pakenevia ihmisiä Ukrainasta. Yhdistys on välittänyt tietoa monikielisesti ja keskellä Suomeen muuttaneiden arkea, mikä on tehnyt tiedosta saavutettavaa ja helpottanut lukuisten ihmisten elämää uudessa yhteiskunnassa. Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry on monin tavoin verkostoitunut suomalaisen yhteiskunnan ja sen kansalaistoimijoiden kanssa ja tarjoaa tärkeää tietoa Ukrainasta Suomeen muuttaneiden elämästä ja tarpeista. Tämä on mahdollistanut yhteisen ymmärryksen luomista nopeasti muuttuneissa olosuhteissa.
Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n hankkeen tuottama yhteisöllinen tieto ja sen levittäminen monilla kanavilla on rohkaiseva esimerkki saavutettavan tiedon arvosta nykymaailmassa, jossa valtioiden rajoja ylittävät ihmiset mukanaan myös arjen tieto. Oikeus tietoon kuuluu kaikille.
Yhteisöpalkinto osoitetaan Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:lle. Palkintosumma on 20 000 euroa.
Lisätietoja: pääsihteeri Henriikka Mustajoki, tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, p. 040 733 5935