Suomi edelleen esikuvamaa koulutusjärjestelmien vertailussa

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkisti koulutusjärjestelmien vertailuraporttinsa Education at a Glance 2003 tiistaina. Raportissa vertaillaan teollistuneiden valtioiden koulutusjärjestelmiä ja niiden muuttuvia piirteitä. Se kertoo mm. oppimistulosten eroista OECD-maissa, koulutukseen pääsystä, tutkintojen suorittamisesta, koulutuksen tuotosta yksilölle, opetuksen järjestelyistä ja opettajistosta. Suomen peruskoulujen tulokset ovat raportin mukaan erinomaisia ja tuloksiin suhteutettuna koulutuskustannukset hyvin kohtuullisia. Julkinen koulutusjärjestelmämme tuottaa hyviä tuloksia. Erityisesti koulutuksellinen tasa-arvo on Suomessa pitkällä. Sukupuolten välillä on kuitenkin koulutuksen määrässä ja osaamisen tasossa eroja tyttöjen ja naisten eduksi. Raportin tiedot perustuvat pääosin vuosien 2000 ja 2001 tietoihin.

Opettajat avainasemassa

Korkeatasoinen opettajakoulutus ja hyvät opettajat selittävät osaltaan Suomen sijoittumisen kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamisessa OECD-maiden kärkipäähän. Suomen luokanopettajakoulutus on yksi OECD-maiden pisimmistä. Vain Saksassa peruskoulun alimpien luokkien opettajia koulutetaan pitempään. Myös aineenopettajien koulutus on Suomessa OECD-maiden pisimpiä.

Suomessa opettajien ikärakenne aiheuttaa huolta, sillä eläkkeelle siirtyviä on lähivuosina selvästi enemmän kuin uusia valmistuvia opettajia. Muissakin Euroopan maissa opettajien ikärakenne on epäsuotuisa, erityisesti Saksassa, Italiassa ja Ruotsissa. Luokanopettajien ikärakenne ei meillä poikkea OECD-maiden keskiarvosta. 50 vuotta täyttäneitä luokanopettajia on 24,6 %, kun OECD-maiden keskiarvo on 25,4 %. Toisen asteen opettajissa 50 vuotta täyttäneiden osuus on suurempi suhteessa OECD-maihin yleensä. 50 vuotta täyttäneitä tässä ryhmässä on 37,8 %, kun OECD:n keskiarvo on 31,6 %.

Opettajan ammatti on kaikissa OECD-maissa naisvaltainen. Kaikki koulutusasteet huomioon ottaen naisten osuus opettajista on OECD-maissa lähes 65 %. Naisopettajia on eniten pienten lasten opettajina. Esiopetuksen opettajista 94,8 % on naisia (Suomessa 96,5 %). Toisen asteen koulutuksessa, erityisesti ammattikoulutuksessa, sukupuolten määrissä on suurempi tasapaino opettajakunnassa. Suomessa naisenemmistö on keskimääräistä suurempi varsinkin lukioissa. Korkeakoulukoulutuksessa miehet ovat opettajiston enemmistönä kaikissa maissa naisten osuuden ollessa OECD-maissa keskimäärin 36 %. Suomessa naisia on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajista 44,9 %, joka on OECD-maiden kolmanneksi korkein luku.

Vuoden 2003 Education at a Glance -julkaisussa tarkastellaan tuloksia, joita on saatu kansainvälisestä toisen asteen koulutuksen tutkimuksesta. Toisen asteen koulutuksessa koulujen teknisessä varustuksessa pohjoismaat ovat edistyneimpiä. Tanskassa ja Ruotsissa on kolme opiskelijaa tietokonetta kohti, Norjassa neljä ja Suomessa viisi, Toisessa ääripäässä ovat Meksiko (17), Espanja (16) ja Portugali (14). Pelkkä laitteiden määrä ei kuitenkaan kerro siitä, miten paljon ja millä tavoin tietotekniikkaa käytetään opetuksessa. OECD:n tasolla vakavimmat esteet tietotekniikan käytölle opetuksessa olivat riittämätön määrä laitteita opiskelijoiden ja opettajien käytössä. Suomessa suurimpia esteitä oli, että opettajilta puuttuu riittävä tieto käyttää tietotekniikkaa opetuksessa. Lisäksi opettajilla on liian vähän aikaa valmistella tunteja, joilla tietokonetta käytettäisiin opiskelussa.

Tutkimuksessa raportoidaan myös lukio- ja nuorten ammatillisen koulutuksen opettajapulasta. Tutkimukseen osallistuneissa 14 maassa keskimäärin 12 % opettajan paikoista oli täyttämättä vielä lukuvuoden 2000-2001 alkaessa. Eniten pulaa oli tietotekniikan, matematiikan, vieraiden kielten ja luonnontieteiden opettajista. Muodollinen kelpoisuus puuttui 14 %:lta vakinaisia opettajia ja 31 %:lta tuntiopettajista. Uhkakuvat, jotka Suomessakin vallitsevat opettajapulan ja erityisesti kelpoisten opettajien pulan suhteen, ovat siis yleismaailmallisia. Muuallakin teollisissa maissa opettajapula uhkaa vähintään lähitulevaisuudessa.

Suomen koulutus edelleen tuloksiin nähden edullista

OECD toteaa, että koulutuksen kustannustaso ja koulutuksen laatu eivät ole suoraan riippuvaisia toisistaan. Alhaisemmat koulutuskustannukset eivät automaattisesti tarkoita koulutuksen huonompaa laatua. Suomessa, kuten myös Australiassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Koreassa, koulutuskustannukset ovat vain OECD-maiden keskitasoa, mutta oppimistulokset huippuluokkaa. OECD-maissa kustannukset oppilasta kohti ovat noin 6 400 euroa vaihdellen alle 3 000 eurosta esimerkiksi Slovakiassa, Tsekin tasavallassa ja Unkarissa yli 8 000 euroon Itävallassa, Norjassa, Tanskassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa,joista viimeksi mainitussa kustannukset ovat yli 10 000 euroa oppilasta kohti. Suomessa oppilaskohtaiset kustannukset koko koulutusjärjestelmässä olivat noin 6 000 euroa.

Erityisesti korkea-asteen koulutuksessa opiskelijakohtaiset vuosikustannukset eivät anna koko kuvaa tilanteesta ja siksi Education at a Glancessa on laskettu myös kumulatiiviset kustannukset eli yhden opiskelijan opiskelun kokonaiskustannukset. Esimerkiksi Irlannissa ja Itävallassa vuosittaiset kustannukset opiskelijaa kohti ovat suurin piirtein samat, noin 11 000 euroa. Keskimääräinen korkea-asteen tutkinnon opiskeluaika Itävallassa on kuitenkin melkein kaksi kertaa pidempi kuin Irlannissa ja siten kumulatiiviset opiskelijakohtaiset kustannukset Itävallassa melkein 70 000 euroa ja Irlannissa noin 35 000 euroa. Suomessa vuosikustannukset ovat runsaat 8 000 euroa ja kumulatiiviset kustannukset 50 000 euroa. Esimerkiksi Tanskassa yhden korkeakouluopiskelijan koulutus maksaa saman kuin Suomessa, mutta vuositasolla opiskelija on kalliimpi kuin Suomessa.

Koulutuksen kustannukset suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ovat Suomessa OECD-maiden keskitasoa. Kustannuksiin lasketaan tällöin mukaan muutkin kulut kuin opetuksen kustannukset. Mukana ovat myös esim. korkeakoulujen tutkimusmenot ja tukitoimintokustannukset opiskelijoiden majoitukseen, ruokailuun ja kuljetukseen. BKT-osuus on laskenut vuoden 1995 6,3 %:sta 5,6 %:iin vuonna 2000. On kuitenkin syytä muistaa, että vuosi 1995 oli lamavuosi, jolloin BKT oli lähes alhaisimmillaan ja siten julkisten menojen, kuten koulutuskustannusten, osuus säästöistä huolimatta korkealla. BKT-osuuden laskusta huolimatta koulutuspanostukset ovat Suomessa ajanjaksolla 1995-2000 todellisuudessa kasvaneet.

Koulutuskustannusten kansainvälisessä vertailussa on muistettava, että kustannukset jakautuvat hyvin eri tavoin julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Yksityisen sektorin osuus koulutuksen kokonaiskustannuksista on Koreassa 40 % ja Yhdysvalloissa noin 32 %. Suomessa se on 2 %. Korkea-asteen koulutuksessa erot ovat vielä paljon suurempia. Kun Suomessa vajaat 3 % rahoituksesta tulee yksityisistä lähteistä, niin Koreassa osuus on 77 % ja Yhdysvalloissa 66 %.

Suomalaisnuoret opiskelevat pitkään

Raportissa vertaillaan myös 15-vuotiaiden nuorten odotettavissa olevan koulutuksen määrää 29 ikävuoteen mennessä. Pisin koulutusputki OECD-maissa on suomalaisilla tytöillä, 9,1 vuotta ko. 15 vuoden jaksosta. Suomalaisten poikien odotettavissa oleva koulutusaika on vuoden lyhyempi. OECD-maiden keskiarvo on vajaat 2,5 vuotta Suomen nuorten keskiarvoa lyhyempi. Vuoden 2001 tilanteen mukaan vastaavana aikana odotettavissa oleva työttömyysaika on OECD:n keskiarvoa vastaava.

Suomalaisten työssäoloaika muodostuu siten huomattavasti lyhyemmäksi kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomalaisnuoret tulevat edelleenkin muiden maiden ikätovereita myöhemmin työmarkkinoille. Ennen 30 vuoden ikää suomalaisnuoren odotettavissa oleva työvuosien määrä on 4,5, kun OECD-maiden keskiarvo on 6,4 vuotta ja irlantilaisnuorten 8 vuotta. Koulutuspolitiikan tavoite nopeuttaa koulutuksesta valmistumista on kansainvälisen vertailun pohjalta perusteltua.

Pohjoismaat erottuvat odotettavissa olevan koulutuksen määrässä ja lisäksi sukupuolten välisissä eroissa kouluttautumisessa muista OECD-maista. Kaikissa Pohjoismaissa tytöt saavat todennäköisesti enemmän koulutusta kuin pojat 15-29 -vuotiaina. Islannissa sukupuolten välinen ero on suurin, 1,2 vuotta.

Toisen asteen tutkintoja suoritetaan Suomessa kohtuullisen paljon aikuisiässä. OECD-maista Suomea korkeampi suorittamisaste on vain Tanskassa, Japanissa, Puolassa ja Saksassa. Peränpitäjinä niiden 16 maan joukossa, joista luku voitiin laskea, olivat Islanti ja Ruotsi. Verrattaessa toteutuneita perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuuksia 25-34 -vuotiaiden ikäryhmässä Ruotsi kipuaa Suomen edelle.

Suomessa 25-34 -vuotiaiden ikäryhmässä vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on jo 87 %, mikä on OECD-maiden kärkijoukossa. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulukoulutuksen suorittaneiden osuus samassa ikäluokassa on korkea, 18 %.  Lisäksi meillä on samanikäisestä väestöstä 20 % suorittanut kansainvälisessä vertailussa korkea-asteen koulutukseksi laskettavan opistoasteen tutkinnon. Toisin sanoen meillä 25-34 -vuotiaista 38 % on suorittanut vähintään opistoasteen tutkinnon. Tavoitteena on edelleen nostaa tutkinnon suorittaneiden osuuksia.

Nuoret suomalaispojat ovat vaarassa syrjäytyä, sillä 12 % ikäluokan 15-19 pojista ei ole sen enempää koulutuksessa kuin työssäkään. Tyttöjen vastaava osuus on 3,7 %. Samanlainen tilanne sukupuolten välillä on Slovakiassa ja Itävallassa sekä myös Ruotsissa, missä tähän kategoriaan kuuluvia poikia on kuitenkin vain 6,4 %. Tyttöjen tilanne on huonompi Turkissa, Meksikossa, Kreikassa ja Portugalissa.

Pohjoismaissa perusopetus on tehokasta

Julkaisun perusteella voidaan väittää, että pohjoismaissa vähäisemmillä oppitunneilla saadaan laadukasta tulosta aikaan. Kun verrataan opetussuunnitelmien mukaisia pakollisten aineiden vähimmäistuntimääriä, Suomessa on OECD-maista vähiten oppitunteja. Esimerkiksi 7-8 -vuotiaiden vuotuisten oppituntien määrä on 542 tuntia, kun kaikkialla muualla tunteja on vähintään yli 600. Muutkin pohjoismaat ovat opetussuunnitelmien mukaisissa tuntimäärissä OECD:n kärkipäätä tuntien vähäisyydessä. Vain Etelä-Korea mahtuu Pohjoismaiden joukkoon. Toisessa ääripäässä ovat Australia, ranskankielinen Belgia, Italia, Skotlanti ja Uusi-Seelanti. Vähäisten tuntien maat ovat kaikki OECD-maiden keskiarvon yläpuolella esimerkiksi PISA-lukutaitotutkimuksessa, mutta kärkijoukkoon kuului tuolloin myös esimerkiksi Uusi-Seelanti.

Education at a Glance 2003 kertaa vielä vuonna 2000 toteutettua PISA-tutkimusta. Siinä verrataan 15-vuotiaille tehdyn PISA-tutkimuksen ja neljännen luokan oppilaille tehdyn PIRLS-tutkimuksen tuloksia. PIRLS (Progress in Reading Literacy Study) oli neljännen vuosikurssin oppilaille tehty oppimistulosten arviointi. Se antoi kuvan lukutaidosta koulun alkuluokilla. Suomi ei osallistunut PIRLSiin, joten uusinta tietoa siitä, miten peruskoululaisemme lukutaidoltaan sijoittuvat kansainvälisessä vertailussa, ei ole. PIRLSin mukaan parhaat lukijat löytyivät pohjolasta. Ruotsi oli tutkimuksen kärkimaa. PIRLSin tulokset eivät vastaa suoraan PISAn tulosten kanssa, sillä esimerkiksi Uusi-Seelanti, joka PISAn rankingissa oli kakkosena, oli keskitasoa PIRLSissä. Seuraava PISA-tutkimus on jo toteutettu ja tuloksia on odotettavissa vuodenvaihteessa.

Vuoden 2000 PISA-tutkimuksessa tutkittiin myös muun muassa sitoutumista lukemiseen. Sille oli rakennettu indeksi, joka muodostettiin huvikseen lukemisen määrästä, erilaisten aineistojen lukemiseen käytetystä ajasta, korkeasta lukemismotivaatiosta ja -kiinnostuksesta. Suomen nuorten indeksi oli korkein.

Lisätietoja:

- Matti Kyrö (Opetushallitus), puh. (09) 7747 7124, 050 511 0160

Julkaisua Education at a Glance voi tilata Akateemisen Kirjakaupan kautta. Tiedustelu- ja tilausasioissa sähköpostiosoite on [email protected] ja puhelinnumero (09) 121 4322.