Otakantaa.fi -kansalaiskeskustelu uus- ja ulkosuomalaisuudesta

Nettikeskustelu käynnistettiin esittämällä kolme teemaan liittyvää kysymystä: Mitä tulee mieleen käsitteistä uussuomalaisuus ja ulkosuomalaisuus ja millaisilla termeillä niitä voisi paremmin kuvata? Keskustelijoilta kysyttiin myös, mitä mieltä he olivat ajatuksesta "kielitaitoni rajat ovat maailmani rajat" sekä millaisia ratkaisuja he ehdottivat kieliongelmien ylittämiseksi? Lisäksi kysyttiin näkemystä monikulttuurisista perhesuhteista.

Toukokuun aikana tuli kaikkiaan 84 viestiä, joista 8 otakantaa.fi -toimitus hylkäsi, koska ne eivät noudattaneet netikettiä. Nimien ja nimimerkkien perusteella keskustelijoita oli vain 42, sillä osa luonnollisesti käytti useampia puheenvuoroja. Osa viesteistä oli lyhyitä tekstiviestinomaisia kuittauksia edellisiin viesteihin, osa hyvinkin perusteellisia pitkiä pohdintoja.

Kielen ja kielten - äidinkielen ja vieraiden kielten - merkityksestä identiteetin luojana ja kommunikaatiopintojen synnyttäjänä käytiin vilkkain keskustelu: lähes 80 % aiheista käsitteli kieltä, kieliä sekä niihin liittyvää kulttuuria. Kielikeskustelussa selvästi eniten ja selvästi kärjekkäimpiä pohdintoja synnyttivät suomi-ruotsi -kielikysymykset. Ulkosuomalaisuus ja uussuomalaisuus eivät paljoakaan puhuttaneet, samoin eivät monikulttuuriset perhesuhteet. Suomen asema itsenäisenä valtiona kyseenalaistettiin muutamissa viesteissä.

Kieli ja kulttuuri -hahmotuksia

Kielen ja kulttuurin välinen läheinen yhteys löydettiin monessa viestissä: "Mitä kieleen ja maailman rajoihin tulee, osuu sanonta minusta siinä mielessä oikeaan, että kulttuuria on usein melkein mahdoton syvällisesti ymmärtää ilman kielitaitoa ---" (Saksassa asuva suomalainen).

Kieltä ja kulttuuria koskevissa viesteissä oli asiantuntevasti hahmoteltu kielipolitiikan taustoja ja nykytilaa sekä Suomen historiaa; historiallisia viittauksia oli jonkin verran. − Tulevaisuutta ei voikaan määritellä tuntematta menneisyyttä. Kovin globaalina ei Suomen tulevaisuus näiden keskustelujen pohjalta kuitenkaan näyttäydy: keskustelu pitäytyi lähes kokonaan naapurimaissamme Ruotsissa ja Venäjässä sekä ruotsissa ja venäjässä!

"Malleiksi (kieliongelmien ratkaisemiseksi) kelpaisivat erinomaisesti vaikkapa naapuriemme Ruotsin, Venäjän ja Viron noudattama kielilaki niin että vain enemmistön kieli on valtakunnallisesti virallinen tai pääkieli." (Heikki Tala)

Yllättävää on, että vaikka keskustelun pääteemana oli uussuomalaisuus ja ulkosuomalaisuus, nousi kuitenkin esiin ruotsin kielen asema, mikä ei edusta sen enempää uus- kuin ulkosuomalaisuuttakaan. Viestit maamme kaksikielisyydestä puhuttaessa olivat usein pitkiä ja perusteellisia, joskin hyvin emotionaalisia. Vain 10 mainintaa 45:stä tuki Suomen kaksikielisyyttä. "Kaksikielisyyttä on syytä vaalia, vaikka se tuottaisi vaivaa ja kustannuksia. Näin meillä on kaksi kieltä, mutta yksi kansa. --- Kansainvälistymiseen on parasta harjoitusta, jos ensiksi opiskelee helpoimman indoeurooppalaisen kielen − ruotsinkielen." (Judex)

Venäjän kielen asema ja venäläisen vähemmistön voimakas kasvu nostettiin esiin. Venäjää verrattiin ruotsiin ja viitattiin maamme kielihistoriaan.

Suomi Suomelle -ajattelu elää sitkeänä: "Myös nykyisten päättäjien tulisi arvostaa enemmän suomalaisuutta ja myös suomea vieraiden kielten ja kulttuurien kustannuksella." (Liikemies)

"Voimmeko jo tunnustaa, että ME olemme SUOMALAISIA, joitten pääkieli on SUOMI ja muut ovat vähemmistökieliä. Niin kauan kuin väitämme muuta, emme ole itsenäisiä." (Marja Leena suomalainen)

"Ei meistä suomalaisista tuollaisia kiihkoilijoita ole kuin murto-osa. Saat odottaa Suomen yksikielisyyttä ainakin pari sataa vuotta." (Stadin kundi)

Valinnanvapautta, monipuolisuutta ja joustoa kieliopintoihin korostettiin, erityisesti suhteessa ruotsin kieleen: "Monipuolinen kielitaito on kansantaloudellisesti merkittävä tekijä." (Pohjalainen)

Kielipolitiikasta keskustelua vaadittiin: "Kielipolitiikan järkiperäistäminen on askel kohti parempaa ja paremmin menestystä tukeva koko kansakunnan etu tässä globalisoituvassa maailmassa!" (Smi)

"Poliittisten kielipäätösten aika on ohi, ja jokainen kielivähemmistö vastatkoon itse kielensä säilymisestä." (Richard Järnefelt)

"Toivon että Suomi löytäisi jatkossa demokratian hengen ja vapauden keskustella asioista, jotka ovat lähes tabu tällä hetkellä." (Patriootti)

Edellä esitetty osoittaa, että itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuonna on otettava vakavasti kansalaisten toive ja halu keskustella menneistä, nykyisistä ja tulevista Suomen kielipolitiikan perusteista ja niiden toteuttamisesta ja toteutumisesta.

Vaikka liikkuvuus niin EU:n sisällä kuin ulkopuolellakin on merkittävästi lisääntynyt, eivät nettikeskustelijat kiinnostuneet näistä aiheista.

"Uussuomalaisuus tarkoittaa tällä hetkellä suurimmalta osin rasitetta ja elättiä", toteaa nimimerkki Realisti. Uussuomalainen -käsitteen tilalle esitettiin termiä "ulkomaalaistaustainen", mikä kuulostaakin sujuvalta, erityisesti niiden kohdalla, jotka ovat asuneet Suomessa jo pitkään. Lienee mahdotonta määritellä, milloin uussuomalaisuus muuttuu suomalaisuudeksi.

Ulkosuomalaisuus nähdään suomalaisuuden vahvistajana: "Mitä pidemmäksi ulkomailla asuminen venyy sitä suomalaisemmaksi alkaa itsensä tuntea." (Saksassa asuva suomalainen)

"Itsestään selvistä ja yksinkertaisista asioista kuten turvallisuuden tunteesta, liikkumisvapaudesta tai juotavasta hanavedestä tulikin luksusta, jota ei kaikkialla suinkaan ole. Uskonkin, että parhaan Suomi-markkinoijan saa ulkosuomalaisesta." (Salmiakki)

Myös uussuomalaisuus ja ulkosuomalaisuus palautuvat kielikysymyksiin: "Kielitaito, puolin ja toisin, ja yhtäläiset mahdollisuudet päästä koulutukseen, työelämään ja oman elämän hallintaan ovat tässä keskeisessä asemassa. Tavallisessa arjessa suomen kielen taidon merkitys on erityisen tärkeä, ja maahanmuuttajille annettavaan opetukseen tulisi panostaa erityisesti." (Kylänmies Uudeltamaalta)

Suhtautumisessa monikulttuurisiin perheisiin oli nähtävissä varovaisuutta. Enimmäkseen niitä kuitenkin pidettiin geneettisesti ja kulttuurisesti positiivisina ilmiöinä.

" --- eikö aito ja puhdas monikulttuurisuus johda lopulta vääjäämättä yksikulttuurisuuteen, jossa kaikki erilliset kulttuurit ovat sulautuneet yhdeksi? Muodostuu kulttuurinen moninaisuus?" (MiR)

Valtionhallinnon keskustelufoorumi mediana

Mediakulttuuria luovat niin lähettäjät kuin vastaanottajatkin; yhteinen mediamaisemamme muotoutuu vastavuoroisesti tuottajan ja käyttäjän välillä. Enää ei olla viestinnän alamaisia, vaan myös hallitsijoita. Medialukutaito on saanut rinnalleen mediakirjoitustaidon. Se onkin tärkeää, sillä lukutaitoa yksinään voidaan pitää yhteiskunnallisen kontrollin välineenä, vasta kirjoitustaito on toimivan subjektin vapautumisen väline.

Valtionhallinnon keskustelufoorumi tarjoaa kansalaisille vapauden ilmaista itseään ja harjoittaa kriittistä ajattelua. Esimerkiksi nimimerkille Olkaamme vapaita ei tuntunut kelpaavan mikään: "Juhlavuoden tunnus on epäonnistunut; kysymykset ovat huvittavaa runoilua; kysymys (monikulttuurisista perheistä) on omituinen."

Nettikeskustelu parhaimmillaan synnyttää aitoa dialogia yhteiskunnallisista ratkaisuista ja osoittaa paikoitellen oivaa argumentaatiotaitoa. Ongelmaksi tässä keskustelussa nousi viestien vähäisyys, kovin pieni määrä keskustelijoita, joiden katsantoperspektiivistä ei ole tarkempaa tietoa. Paikoin keskustelu kummallisesti "valtiollistui" eikä enää ollut luonteeltaan "kansalaiskeskustelua". Valtionhallinto saa joka tapauksessa nettikeskusteluista viitteitä ja suuntaa-antavaa aineistoa kansalaisten ajattelusta, toiveista ja tarpeista.

Lisätietoja:
- opetusneuvos Ritva-Sini Merilampi, puh. 040 580 1877