Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen Sivistys 100 -juhlaseminaarissa

Muutokset mahdollisia /// Arvoisa presidentti Halonen, arvoisat tieteen ja taiteen akateemikot, hyvä juhlayleisö! Mina damer och herrar, bästa festpublik!

Päivälleen sata vuotta sitten, lähellä tätä kellonlyömää, kello 14 alkaneessa istunnossa senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud lausui sanat, jotka olivat osa itsenäisyysjulistustamme ja kantoivat samalla vahvaa sivistyksen sanomaa:

”Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.”

Svinhufvud vetosi ”vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvaan oikeuteen omien kohtaloittensa määräämiseen”. Hän jatkoi:

Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana parhaiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.”

Nämä samat sanat senaatti antoi samana päivänä kansalle itsenäisyysjulistuksena. Eduskunta hyväksyi senaatin toimet kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta, ja antoi senaatille valtuudet ulkovaltojen tunnustuksen hankkimiseen.

Arvoisa juhlayleisö!

Satavuotista itsenäisyyttään juhlivan Suomen menestystarina on kertomus koulutuksesta ja lukevasta kansasta.

Sivistyksen traditiolla on Suomessa vuosisatojen juuret. Luterilaisessa kulttuurissa kirkon rooli lukutaidon ja valistuksen edistäjänä oli aluksi hyvin merkittävä. Seitsemän veljeksen lukkarin koulussa oli vahvat kannusteet oppia lukemaan.

Papillisesta taustasta lähti myös kansakoulun isäksi kutsuttu Uno Cygnaeus, jonka ajatusten pohjalta Suomeen ryhdyttiin luomaan kansakoululaitosta. Kansakouluissa opetusta annettiin valtion kustannuksella niin tytöille kuin pojille säätyyn katsomatta. Kukin sai oppia maksutta omalla kielellään.

Vasta itsenäisyyden jälkeen vuonna 1921 Suomeen voitiin säätää yleinen oppivelvollisuuslaki: koko ikäluokka tuli samojen pulpettien ääreen. Maksuton kouluruoka kaikille vuodesta 1948 alkaen oli erittäin merkittävä tasa-arvoa lisäävä uudistus. Vuonna 1972 aloitettiin siirtymä 9-vuotiseen peruskoulujärjestelmään, joka avasi tien maksuttomiin jatko-opintoihin kaikille. Samanaikaisesti opettajien koulutus siirtyi yliopistojen kasvatustieteellisten tiedekuntien tehtäväksi.

Hyvät kuulijat!

Vuosikymmenten saatossa Suomi todella lunasti paikkansa maailman sivistyskansojen joukossa, nousi koulutuksen esimerkkimaaksi. Silti itsenäisyytemme sadan vuoden kuluessa samat kysymykset ovat nousseet esiin yhä uudelleen. Ne ovat läsnä tänäänkin:

Miten varmistamme koko kansan sivistyksen? Miten kykenemme pienenä maana turvaamaan joka ikiselle mahdollisuuden kehittyä ja ottaa kaikki lahjakkuutensa käyttöön? Miten nostamme koulutustasoa ja turvaamme tasa-arvoiset mahdollisuudet tulevaisuudessakin? Miten annamme parhaat edellytykset tieteelle ja tutkimukselle?

Suomella on kolme kiistatonta vahvuutta:

Ensinnäkin suomalainen yhteiskunta arvostaa koulutusta, tutkimusta ja sivistystä suuresti.

Toiseksi meillä on edelleenkin vahva lukemisen kulttuuri, johon kuuluvat niin kirjat, sanomalehdet, aikakauslehdet kuin uudemmatkin sisällöt.

Kolmanneksi meillä on maailman parhaat, korkeasti koulutetut opettajat, joita yhteiskunta arvostaa ja joilla on kansainvälisesti poikkeuksellisen vahva pedagoginen vapaus.

Hyvät naiset ja herrat!

Juhlavuosi ohjaa myös pohtimaan tulevaa. Mitkä ovat seuraavien vuosikymmenten sivistystekoja?

Pienellä maalla ei ole mitään muuta menestymisen tarinaa kuin olla osaavin kansa myös tulevaisuudessa. Osaavat ihmiset ovat tärkeintä, mitä meillä on.

Tällä hetkellä Suomi uudistaa koko koulutus- ja tutkimusjärjestelmää varhaiskasvatuksesta huippututkimukseen saakka. Rakenteita, rahoitusta, koulutuksen sisältöjä ja toimintatapoja uudistetaan joka askeleella.

On tärkeää havaita, miten eri uudistukset tukevat toisiaan. Eri koulutusasteiden ja -muotojen uudistuksia yhdistävät tulevaisuuden osaamistarpeiden arviointiin perustuva opetussisältöjen uudistaminen, oppijalähtöisyys, sujuvat siirtymät koulutusasteilta toiselle, koulujen ja oppilaitosten kehittäminen oppivina organisaatioina ja esimerkillisinä työyhteisöinä, avoimuus ja kansainvälisyys, verkostoituminen ja työelämäyhteistyö sekä koulutuksellisen tasa-arvon turvaaminen.

Edelleen on kysyttävä joka päivä, miten pidämme kaikki mukana. Lapset tulevat yhä moninaisemmista taustoista. Miten autamme jokaista lasta ja nuorta saamaan positiivisia oppimisen kokemuksia, löytämään omat vahvuutensa ja tilaa olla oma ainutlaatuinen itsensä – ja juuri sellaisena arvokas? Miten onnistumme ruokkimaan uteliaisuutta ja oppimisen iloa, avartamaan näköaloja?

Tutkimustieto kääntää näissä kysymyksissä katsettamme yhä varhaisempiin vuosiin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn.

Varhaiskasvatuksella on erittäin suuri merkitys koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamisessa. Se ehkäisee syrjäytymistä ja tukee oppimisvalmiuksien ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Jokainen lapsi tarvitsee oppimisen polulla hyvän alun, ja sen saa laadukkaasta, pedagogisesta ja tavoitteellisesta varhaiskasvatuksesta, jossa työskentelevät korkeasti koulutetut ammattilaiset.

Varhaiskasvatukseen osallistumista tulee lisätä, sillä nyt vähiten osallistuvat juuri ne lapset, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta eniten. Tavoitteena tulee olla osa-aikaisesti maksuton varhaiskasvatus, johon osallistuu koko ikäluokka. Se on tulevaisuuden, sivistyksen seuraavan vuosikymmenen peruskoulu-uudistus.

Suomalainen peruskoulu tuottaa kansainvälisissä vertailuissa erinomaisia tuloksia. Silti peruskoulun tasa-arvoa on edelleen vahvistettava ja oppimistulosten kehityssuunta on käännettävä jälleen nousuun. On hätkähdyttävää, että tällä hetkellä 11 prosenttia nuorista läpäisee peruskoulun saavuttamatta sellaista monipuolista lukutaitoa, jolla pärjää toisen asteen opinnoissa ja elämässä.

Siksi lukemisen kulttuuria tulee vaalia niin kotona kuin koulussa. Enää joka neljäs vanhempi lukee lapsille usein. Palautetaan iltasadut ja yhteiset lukuhetket. Käydään lasten kanssa kirjastossa, teatterissa ja lastenkulttuuritapahtumissa. Lukevan kansan tarina ei saa katketa.

Hyvät kuulijat!

Tämän päivän alakoululainen elää aikuisena maailmassa, jota emme pysty aavistamaan, ja työskentelee ammateissa, joita ei ole vielä edes olemassa. Koulutuksen on pysyttävä teknologisen kehityksen ja maailman kiihtyvän muutoksen vauhdissa. Muutos sadan vuoden takaa – Svinhufvudista nykypäivään – on suuri; seuraavan sadan vuoden aikana vielä suurempi.

Siksi on välttämätöntä, että jokaisella on taidot ja mahdollisuus osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Se on vastavoima työelämän polarisaation uhkakuville ja varmin turva muutoksissa pärjäämiselle.

Tämä edellyttää yksilöllisiä, oppijalähtöisiä opintopolkuja ja joustavia koulutusratkaisuja. Tähän asti olemme lisänneet muunto- ja täydennyskoulutuksia ja uudelleen suunnanneet koulutuksia silloin, kun yhteiskunta on joutunut muutostilanteisiin; tulevaisuudessa muutos on jatkuvaa ja pysyvää. Siksi koulutusjärjestelmämme on viritettävä siten, että sen reaktiokyky on parempi, ja pääroolissa ovat oppimaan oppimisen monipuoliset taidot ja motivaatio.

Jatkuvaan oppimiseen tarvitaan siis toisaalta kyky ja halu osaamisen soveltamiseen ja rikastamiseen, mutta toisaalta myös vahvat perustaidot ja -tiedot – siis hyvä yleissivistys, jonka päälle voi rakentaa uutta osaamista.

Koko suomalainen koulutusjärjestelmä on rakennettava entistä paremmin koko eliniän jatkuvan oppimisen periaatteelle. Esimerkkinä käy ammatillisen koulutuksen reformi, jossa modulaarisuus, jatkuva haku ja henkilökohtaistaminen tuovat aivan uusia mahdollisuuksia. Tärkeässä roolissa on myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen käynnissä oleva työ elinikäisen oppimisen mallien luomiseksi – unohtamatta vapaan sivistystyön mahdollisuuksia.

Arvoisa yleisö!

Itsenäisen Suomen juhlassa muistutan juhlavuotemme teemasta: Yhdessä.

Vi lever alla tillsammans här i vårt land, och tillsammans med alla andra på denna planet. Att respektera andra människor är en oundviklig del av vår bildning.

Vi kan inte acceptera diskriminering, rasism eller hatprat. I ett civiliserat Finland ger vi inte varandra öknamn och vi stänger inte ut varandra. Vi känner varandra. Vi måste kunna sätta oss in i en annans människas situation.

En stark egen identitet och kultur möjliggör en äkta dialog och möten med andra. Finland bör vara ett internationellt öppet land.

Nuorten itsenäisyysjulistus, joka tänään merkittiin valtioneuvoston juhlaistunnossa pöytäkirjaan, julisti seuraavaa:

"Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. Koska perusasiat ovat maassamme jo nyt erinomaisesti, on meidän autettava ihmisiä, joilla asiat ovat huonommin."

Kansainvälisyyteen meidän tulee myös lapsemme ja nuoremme opettaa. Tulevaisuuden avaintaitoihin kuuluvat kansainvälisyys, kielitaito ja kulttuurinen herkkyys – ne ovat luku- ja kirjoitustaitoon verrattavia perustaitoja. Kielten oppimista tulee meillä edelleenkin monipuolistaa – ja aloitetaan se varhaisemmin, jo ensimmäisellä luokalla ja varhaiskasvatuksessa. Vaihto-opiskelun mahdollisuuksia pitää tarjota jokaiselle nuorelle – ei vain niille, jotka ovat syntyneet jo globaalisti verkottuneisiin tai matkusteleviin perheisiin. Jokaiseen korkeakoulututkintoon tulisi kuulua kansainvälistymisjakso.

 Arvoisa juhlayleisö!

Meidän sukupolvemme suuria tehtäviä koulutuksen alueella on antaa monipuolinen koulutusosaamisemme maailmanyhteisön käyttöön ja näin osallistua Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen agendan 2030 toimeenpanoon.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että kouluissa opitaan. Näin ei ole kaikkialla maailmassa. Osaamiskuilu köyhien ja rikkaiden maiden välillä on todellinen ongelma. Maailmassa on valtava koulutuksen nälkä ja tarve. Maailmanpankin ja Unescon tuoreet selvitykset muistuttavat meitä globaalista vastuustamme: on monia maita, joissa lapset eivät kolmen tai neljän kouluvuoden jälkeen osaa lukea yhtään sanaa tai laskea yhteen yksinumeroisia lukuja.

Meillä on paljon annettavaa. Suomea pidetään tasa-arvoisen, laadukkaan koulutuksen mallimaana – saamme olla ylpeitä tästä maineesta. Koko ihmiskuntaa koskevia globaaleja ongelmia pystytään ratkomaan tutkimuksen keinoin, ja suomalaisella tieteellä ja tutkimuksella – meidän osaamisellamme – tulee olla vahva tehtävä näissä verkostoissa.

Valtiovallan puolesta esitän parhaat kiitokset Suomen sivistykseen ja osaamiseen perustuvan menestystarinan tekijöille ja jatkajille. Täällä salissa on paikalla henkilöitä, jotka olette omalla työllänne olleet merkittävästi edistämässä sivistyksen asiaa – ja vaikuttamassa siihen, että Suomi on koulutuksen kärkimaa.

Kiitos opettajille ja opettajien kouluttajille, kiitos koulutuksen ja oppimisen tutkijoille. Kiitos johtajille ja päättäjille, kehittäjille ja uudistajille, väsymättömille virkamiehille ja järjestötoimijoille. Kiitos tasa-arvon turvaajille, kiitos tulevaisuuden visionääreille. Kiitos tekemästänne työstä ja kiitos yhteistyöstä; kiitos ideoista ja keskusteluista.

Onnea itsenäiselle satavuotiaalle Suomelle! Grattis till det självständiga Finland, hundra år!