Terveydenhuollon ammateissa tarvittava kielitaito ja EU-/ETA-alueen ulkopuolella hankitun tutkinnon tunnustamiseen liittyvän täydentävän koulutuksen hankkiminen

Goals and results

Syksyllä 2011 STM perusti työryhmän arvioimaan terveydenhuollon ammatinharjoittamisoikeuksien myöntämistä sekä ammatinharjoittamisen seurantaa ja valvontaa. Työryhmä jätti raporttinsa (STM 2012:8) 29.2.2012. Raportin ehdotukset koskevat pääosin EU/ETA-alueen ulkopuolella suoritettujen tutkintojen todentamista ja valvontaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Valviran kanssa arvioinut raportin ehdotuksia ja on valmistelemassa esitysten pohjalta säädösmuutoksia. Osana tätä työtä opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa osaamisen täydentämiseen ja kielitaidon hankkimiseen liittyviin ehdotuksiin.

Osaamisen tunnustamisen keskeinen viitekehys

Muualla kuin Suomessa hankitun osaamisen tunnustamisessa noudatetaan seuraavia periaatteita. Kun kysymys on EU/ETA-maassa suoritetusta terveydenhuoltoalan tutkinnosta, kansallinen lainsäädäntö perustuu ammattipätevyyden tunnustamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/36/EY, jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi.

Tunnustamislainsäädäntö sisältää säännökset, joiden mukaisesti jäsenvaltion on tunnustettava unionin kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima koulutus tai ammattipätevyys, kun jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi määrättyä ammattipätevyyttä. Säännellyllä ammatilla tarkoitetaan tehtävää, jonka aloittamisen tai harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilö täyttää tietyt laissa tai asetuksessa säädetyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset. Tunnustaminen antaa unionin kansalaiselle oikeuden harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samaa ammattia, johon hänellä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan.

Tutkintojen tunnustamislainsäädäntöön kuuluu kolme eri tunnustamisjärjestelmää: yleinen tutkintojen tunnustamisjärjestelmä, ammattikokemuksen tunnustamiseen perustuva järjestelmä, ns. ammattikokemusjärjestelmä ja koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamiseen perustuva tunnustamisjärjestelmä, ns. yhdenmukaistamisjärjestelmä. Yhdenmukaistamisjärjestelmästä käytetään myös toisinaan nimitystä sektorikohtainen järjestelmä tai automaattisen tunnustamisen järjestelmä.

Euroopan komissio teki 19. joulukuuta 2011 ehdotuksen ammattipätevyysdirektiivin uudistamisesta (KOM(2011) 883 lopullinen). Ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa liikkuvuutta koskevia sääntöjä. Ammattipätevyyden tunnustamisprosessia halutaan helpottaa ja nopeuttaa erityisesti eurooppalaisen ammattikortin avulla. Tarkoituksena on parantaa järjestelmää myös kuluttajien kannalta erityisesti siltä osin, kuin ehdotukset liittyvät kielitaitoon ja ammatillisia väärinkäytöksiä koskeviin varoituksiin terveydenhoitoalalla. Direktiiviehdotuksen käsittely on vielä kesken EU:n neuvostossa ja parlamentissa. Ehdotuksen mukaan tarkoitus on selventää, että henkilön kielitaidon tarkistaminen saa tapahtua vasta sen jälkeen, kun vastaanottava jäsenvaltio on tunnustanut pätevyyden. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden riittävän kielitaidon omaamisen arviointi on nykyisin työnantajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien vastuulla. Direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä tulee harkittavaksi, onko tarpeen säätää Valviralle nykyistä suurempi rooli riittävän kielitaidon varmistamisessa.

Valvontatyöryhmä esitti, että EU/ETA-alueen ulkopuolella lääkärintutkinnon suorittaneen henkilön on läpäistävä laillistamisen edellytyksenä olevan kuulustelun ensimmäinen kirjallinen koe ja uusimuotoinen ammatillinen kielikoe ennen kuin hän voi toimia lääkäriharjoittelijana. Ammattioikeuksien edellytyksissä ja osaamisen täydentämismahdollisuuksissa on todettu puutteita myös hoitohenkilöstön osalta työ- ja elinkeinoministeriön Hyvinvointialan työ‐ ja elinkeinopoliittinen kehittäminen – HYVÄ-hankkeessa. EU-/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien terveysalan ammattilaisten osaamisen täydentämismahdollisuuksia tulisikin katsoa kokonaisuutena, jotta työvoima siirtyisi työmarkkinoille joustavasti ilman uutta tutkintoon johtavaa koulutusta.

Kun kysymyksessä on EU/ ETA-alueen ulkopuolella suoritettu terveysalan tutkinto, se tunnustetaan Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) edellytysten täyttyessä. Ammattihenkilölain 11 §:n mukaan EU- tai ETA-valtion kansalaisen ja 13 §:n mukaan EU- tai ETA-valtion ulkopuolisen kansalaisen EU- tai ETA-alueen ulkopuolella suorittama kyseiseen ammattiin johtava koulutus tunnustetaan Suomessa, mikäli koulutus on Valviran hyväksymä.

Kielitaidon todentamisen tila

Yleiset kielitutkinnot on aikuisille suunnattu kielitaidon testausjärjestelmä, jossa testataan viestinnällistä kielitaitoa tehtävissä, joita aikuiset voivat kohdata henkilökohtaisissa, julkisissa, koulutukseen ja työhön liittyvissä kielenkäyttötilanteissa. Tutkinnoissa mitataan siis aikuisen toiminnallista kielen osaamista sellaisissa käytännön tilanteissa, joissa henkilö joutuu puhumaan, kuuntelemaan, kirjoittamaan tai lukemaan jotakin vierasta kieltä. Tutkinnossa painottuu ihmisten välinen kielellinen vuorovaikutus ja kielitaidon katsotaan ilmenevän kykynä ymmärtää ja tuottaa kieltä. Yleiset kielitutkinnot eivät edellytä minkään alan erityiskielitaitoa. Yleisiin kielitutkintoihin voi osallistua kuka tahansa riippumatta siitä, miten ja missä on kielitaitonsa hankkinut. Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää vähintään tyydyttävää suullista ja kirjallista suomen tai ruotsin kielen taitoa. Tämä voidaan parhaiten osoittaa suorittamalla yleinen kielitutkinto vähintään tasolla kolme.

Yksi STM:n valvontatyöryhmän keskeisistä esityksistä koski kielitaidon todentamista ja vahvistamista. Valvontatyöryhmä esitti, että sosiaali- ja terveysministeriön tulee käynnistää uusimuotoisen ammatillisen kielikokeen valmistelu ja huolehtia yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa siitä, että kielikokeita järjestetään lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille tarpeen edellyttämässä laajuudessa. Tällä hetkellä ammatillista kielitaitoa ei pystytä todentamaan riittävässä laajuudessa.

Kielitaitoon osana ammatillista osaamista on jo nyt kiinnitetty huomiota eri hankkeissa. Tampereen yliopistossa on selvitetty, miksi jopa 60 prosenttia ulkomaisista lääkäreistä reputtaa ammatillisessa pätevöitymiskokeessa ja miltä osin puutteellinen kielitaito saattaa olla syynä tähän. Helsingin kaupunki on pohtinut nk. ASKI-hankkeessa mikä on riittävä ammatillinen kielitaito ja miten sitä mitataan kaupungin omille maahanmuuttajataustaisille työntekijöille erityisesti terveysalalla.