Projekt för utveckling av högskoleutbildingen inom social-och hälsovårdsbranschen

Mål och resultat

1. Sosiaali- ja terveysalan tutkintorakenteen (alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot) ja sitä täydentävän koulutuksen kehittäminen. Tavoitteena on arvioida, millaisia alalle tulemisen edellytyksenä olevia osaamiskokonaisuuksia (perustutkinnot) työelämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa ja mikä on perustutkintojen suhde erityisosaamista vaativiin tehtäviin ja niiden edellyttämään koulutukseen. Tutkintorakenteen tarkastelun painopisteenä ovat ammattikorkeakoulututkinnot ja yliopistojen terveystieteiden ja sosiaalityön koulutus. Tarkasteluun sisältyvät niin kutsuttujen kaksoistutkintojen koulutusrakenteeseen liittyvät kysymykset (sairaanhoitaja – kätilö, sairaanhoitaja – terveydenhoitaja, sairaanhoitaja - ensihoitaja). Tarkastelu ei kata tohtorin tutkintoa. Ehdotukset kuntoutusalalle suuntautuvien korkeakoulututkintojen rakenteen kehittämisestä tehdään yhteistyössä kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumin kanssa.

2. Valtakunnallinen jatkuvan oppimisen rakenne sosiaali- ja terveysalalla. Osana tätä arvioidaan muiden ohella ammattikorkeakoululain ja yliopistolain nojalla järjestettävän erikoistumiskoulutuksen, täydennyskoulutuksen ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tehtäviä ja perustutkintoa täydentävän koulutuksen rahoitusta. Tavoitteena on arvioida, millaisiin asiantuntijatason ja erikoisosaamisen ammatteihin ja vakiintuneisiin tehtäviin tuleminen edellyttää aiemmin suoritettua korkeakoulutusta ja täydentävää koulutusta ja millaisin koulutusmallein näihin tarpeisiin on vastattava. Tehtävään sisältyy muun muassa psykoterapeuttien ja muiden mielenterveystyöhön tarvittavien ammattilaisten koulutusmallien tarkastelu. Lisäksi tehtävänä on arvioida korkeakoulun ja työantajan yhteistyötä, työnjakoa ja roolia kouluttajana ja tehdä tätä koskevat esitykset.

3. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen ja Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tavoitteiden tukeminen osaamista vahvistamalla. Ehdotukset tehdään aiemman valmistelun ja sosiaali- ja terveysministeriön uuden tilannearvion pohjalta yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen valmisteluryhmien kanssa. Tavoitteena on arvioida, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen tavoitteisiin ja Osaamisella soteen –hankkeessa tunnistettuihin osaamisen kehittämistarpeisiin vastataan koulutusrakenteita uudistamalla sekä koulutuksen ja työelämän oppimispolkuja, pedagogisia ratkaisuja ja oppimisympäristöjä kehittämällä.

4. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen harjoittelun kehittäminen. Tavoitteena on arvioida kehittämistarpeita erityisesti harjoittelun laadun, saatavuuden, oppimisympäristöjen ja pedagogisten ratkaisujen näkökulmista.

5. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen vetovoima ja tarvittavat ehdotukset.

Hanke julkaisee väliraportin vuonna 2021 ja loppuraportin vuoden 2023 alussa.

Sammandrag

Hankkeen tavoitteena on sosiaali- ja terveysalan tehtäviin suuntaavien alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin johtavan koulutuksen ja niitä täydentävän korkeakoulutuksen kehittäminen, sote-uudistuksen tavoitteiden tukeminen osaamista vahvistamalla sekä sote-alan koulutuksen vetovoiman ja harjoittelun kehittäminen.

Utgångspunkter

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen edellyttää uutta osaamista ja toimintatapojen uudistamista. Sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutuksen ja tutkintoon johtavan koulutuksen kehittämistä käsiteltiin vuosina 2017-2019 Osaamisella soteen –hankkeessa. Hankkeessa tunnistettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseksi tärkeitä kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille yhteisiä osaamistarpeita, joita korkeakoulut ovat jo ottaneet huomioon tutkintoon johtavan koulutuksen kehittämisessä. Sanna Marinin hallitusohjelman mukainen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus poikkeaa kuitenkin lähtökohdiltaan aiemmasta valmistelusta ja siksi uudistuksen edellyttämiä osaamistarpeita on arvioitava osittain uudestaan.

Osaamisella soteen hankkeessa tunnistettiin useita sekä alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen rakenteeseen että jatkuvan oppimisen rakenteeseen liittyviä haasteita, joita hanke esitti ratkaistavaksi jatkotyössä. Kliininen potilastyö ja sosiaalihuollon vaativa asiakastyö edellyttävät uudenlaisia koulutusjatkumoja ja joustavia opintopolkuja erikoisosaamisen kehittämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveysalan erikoistumiskoulutustarjonta ei kaikilta osin muodosta tällä hetkellä työelämän tarpeita vastaavaa kokonaisuutta. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tulisi saada riittävästi valmiuksia moniammatilliseen yhteistyöhön, mikä on keskeinen edellytys integroitujen asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien toteutumiselle.

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkinnon suorittaneista merkittävällä osalla on aiemmin suoritettu saman alan korkeakoulututkinto. Koulutuskysynnän kohdistuminen tutkintoon johtavaan koulutukseen vie koulutuspaikkoja muun muassa nuorilta, joilla ei ole lainkaan korkeakoulututkintoa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutusmyönteisyys on vahvuus alan kehittämiselle. Koulutuskysyntä kohdistuu kuitenkin päällekkäisten eli saman alan ja saman tason tutkintojen suorittamiseen. Osittain tämä johtuu siitä, ettei säänneltyihin tehtäviin ole muita koulutuspolkuja, kuin uuden tutkinnon suorittaminen. Pitkät koulutuspolut eivät koske kaikkia sosiaali- ja terveysalan koulutuksia. Koulutusrakennetta tulisi kehittää siten, että se vastaa työelämän tarpeisiin ja tukee sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ammatissa kehittymistä ja työuria. Erityisesti ammattikorkeakoulututkintojen ja yliopistojen sosiaalityön ja terveystieteiden koulutusta on arvioitava kokonaisuutena.

Sosiaali- ja terveysalalla korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa on merkittävä määrä harjoittelua. Korkeakoulut, työelämän edustajat ja ammattijärjestöt ovat nostaneet esiin harjoittelupaikkojen saatavuuteen, monipuolisuuteen, toteuttamistapoihin ja harjoittelun laatuun liittyviä kysymyksiä. Harjoittelutoiminnan kehittäminen on pitkälti korkeakoulujen ja alueen työelämän vastuulla. Erityisesti harjoittelupaikkojen saatavuuteen ja laatuun liittyvät kysymykset edellyttävät myös valtakunnallisen tason linjauksia.

Osaamisella soteen –hankkeen loppuraportissa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkintojen ja jatkuvan oppimisen rakenteen toimivuudesta tulisi toteuttaa laaja kokonaisarvio yhteistyössä työelämän ja ministeriöiden kanssa. Myös sosiaali- ja terveysalan erikoistavasta koulutuksesta tulisi kehittää nykyistä tunnistettavampi kokonaisuus sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tarpeisiin. Korkeakoulujen tutkinnoista ja muista osaamiskokonaisuuksista koostuvaa rakennetta tulisi kehittää nykyistä joustavammaksi ja nopeammin osaamistarpeisiin reagoivaksi, esimerkiksi kehittämällä modulaarista rakennetta sekä digitaalisia ja todellisuutta mallintavia pedagogisia ratkaisuja. Soveltuvan sote-alan tutkinnon jo suorittaneilla tulisi olla nykyistä monipuolisempia ja joustavampia koulutuspolkuja koulutuksen ja työelämän välille uusien osaamiskokonaisuuksien saavuttamiseksi. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista tulisi tehostaa. Samalla olisi arvioitava mahdolliset muutostarpeet kelpoisuuslainsäädäntöön. Työelämän muutoksesta johtuvat sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon uudistustarpeet tulisi ottaa osaksi tätä kokonaisarviota.