Hyppää sisältöön

Onni Westlund: Ufoperheen lapsi tässä moi!

opetus- ja kulttuuriministeriö sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 15.10.2018 11.54
Onni Westlund: Ufoperheen lapsi tässä moi!

Kun elää suurimman osan elämästään sijaisperheissä, ei tässä nykyisessä yhteiskunnassa voi olla välttymättä tietynlaisilta ennakkoluuloilta. Vuosien varrella on tullut kaikenlaista kuultua. Suurin osa näistä ennakkoluuloista on vailla oikeastaan minkäänlaista todellisuuspohjaa, tai ainakin ne ovat tosi kaukana siitä.

Osa ennakkoluuloista voi olla jopa hieman surullisella tavalla hauskoja. Mutta osa satuttaa, ja niillä on vaikutuksia myös lasten arkeen. Tässä yksi esimerkki lapsuudestani, kun aikuiset perustivat käsityksensä ihan jollekin muulle kuin todellisuudelle, ja siitä, mitä merkitystä sillä oli lapsille.  

Kun olimme muuttamassa sijaisperheeni kanssa uudelle asuinalueelle, oltiin siellä jo varauduttu tuloomme. Asuinalueen muut vanhemmat olivat kokoontuneet keskustelemaan muutostamme alueelle. Meidät oli leimattu nuorisorikollisiksi ja muutenkin vaaralliseksi porukaksi. Kukaan ei ollut meitä vielä siinä vaiheessa tavannut. Veljeni oli 13-vuotiaana perheen lapsista vanhin suurimman osan ollessa alle kymmenvuotiaita. Vaarallista jengiä siis. 

Muuttomme jälkeen minusta oli outoa, että alueen lapset pysyttelivät kaukana, kiihdyttivät talomme ohi mennessään ja muutenkin välttelivät meitä. Jonkin ajan kuluttua syy sille selvisi. 

Lasten silmissä me olimme jollain tavalla erilaisia, siksi kai vaarallisia, jotain, josta tuli pysyä erossa. 

Uuden asuinalueemme lapset olivat vanhempiensa kehotuksella tai heidän puheistaan sekä toiminnasta vetämiensä johtopäätösten perusteella tehneet omat päätelmänsä meistä. Lasten silmissä me olimme jollain tavalla erilaisia, siksi kai vaarallisia, jotain, josta tuli pysyä erossa. Ei mennyt kauaa, kun lapset alkoivat kutsua meitä ”ufoperheeksi”. Olimme erilaista, jotain ufoa, ufoperheen lapsia. Asuinalueen lasten mukana viesti uusista, erilaisista naapuruston lapsista kulki lähialueen kouluun. Ja osattomuus myös koulussa oli todellista perheemme lapsille. 

Tämä pieni tarina on yli 15 vuotta vanha. Työssäni kohtaan paljon tällä hetkellä sijaishuollossa asuvia nuoria, joiden kertomukset vahvistavat, että samat mielikuvat ovat valitettavan totta myös tänään. Ongelma ei ole yksin lastensuojelun ja siihen liittyvien mielikuvien.  

Kouluterveyskysely (THL; 2017) vahvistaa, että muualla kuin syntymävanhempiensa luona asuvat, maahanmuuttajataustaiset, toimintarajoitteiset ja seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset kärsivät koulussa enemmän kuin ikätoverinsa.  

He eivät siis ole lähtökohtaisesti vaarallisia tai pelottavia, sattuvat vain olemaan tai elämään hieman eri tavoin kuin suurin osa muista lapsista. 

Kaikkia näitä ryhmiä yhdistää se, että ne poikkeavat jollain tavalla siitä, mikä yhteiskunnassamme nähdään normaalina. He eivät siis ole lähtökohtaisesti vaarallisia tai pelottavia, sattuvat vain olemaan tai elämään hieman eri tavoin kuin suurin osa muista lapsista. Osaa kouluterveyskyselyn tuloksista voidaan varmasti selittää myös muilla edellä mainittujen ryhmien elämään liittyvillä asioilla. Mutta ei kaikkea. 

Tarvitaan toimenpiteitä ja resursseja vahvistamaan yhteiskunnan ja ammattilaisten mahdollisuuksia tukea lapsia heidän elämässään. 

Johtaako erilaisuus eriarvioisuuteen ja osattomuuteen Suomessa vielä vuonna 2018? 

Lapsistrategiaa tarvitaan ohjaamaan ja vahvistamaan jokaisen lapsen mahdollisuuksia olla osa erilaisia yhteisöjä, toimia näissä yhteisöissä ja tuntea kuuluvansa niihin. Tarvitaan toimenpiteitä ja resursseja vahvistamaan yhteiskunnan ja ammattilaisten mahdollisuuksia tukea lapsia heidän elämässään. Tarvitaan tekoja juhlapuheiden lisäksi, jotta jokainen lapsi voi olla turvassa omassa elämässään ja yhteiskunnassa. 

Tarjoan kuitenkin jokaiselle aikuiselle mahdollisuuden vahvistaa lasten hyvää elämää suomalaisessa yhteiskunnassa jo tänään, ilmaiseksi: 

  • Muista, että lapset ovat osa yhteiskuntaa. 
  • Mieti ja arvioi sitä, minkälaisia vaikutuksia puheillasi ja teoillasi on lasten elämään. 
  • Puhu kunnioittavasti erilaisuudesta ja erilaisista ihmisistä, vaikka olisit eri mieltä. 

Onni Westlund, 

Asiantuntija, Pesäpuu ry 

Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea http://minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.