Työryhmä: Sisätilojen suojelu edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja asenteisiin
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden sisätilojen suojelu edellyttää lainsäädännön kehittämistä ja lain nykyistä johdonmukaisempaa soveltamista. Alan tuloksellinen työ edellyttää tietopohjan laajentamista, laaja-alaisia suojeluohjelmia sekä tehostettua koulutusta ja asennemuutoksia todetaan sisätilatyöryhmän muistiossa, joka luovutettiin kulttuuriministeri Tanja Karpelalle torstaina Helsingissä.
Työryhmän mielestä voimassa oleva rakennussuojelulainsäädäntö tarjoaa niukasti keinoja sisätilojen suojelulle. Työryhmä esittää lakia muutettavaksi siten, että laissa määriteltäisiin nykyistä selkeämmin, mitä rakennukseen kuuluvalla kiinteällä sisustuksella tarkoitetaan. Työryhmän mukaan kiinteään sisustukseen kuuluisivat ovet, helat, lyötteet, listat, uunit, paneloinnit, lattia- ja kattopinnoitteet sekä tilaa varten erityisesti suunnitellut kiintokalusteet. Myös rakennussuojelupäätöksissä pitäisi nykyistä paremmin määritellä rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä tukeva käyttö. Myös maankäyttö- ja rakennuslakia tulisi muuttaa niin, että haettaessa rakennuslupaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaamiseen tulisi suunnitelmasta ilmetä, miten rakennuslupa toteuttaa sisätilojen säilymisen. Historiallisten kohteiden korjaushankkeissa tulisi kiinnittää huomiota pääsuunnittelijan pätevyyteen. Suunnittelijan tulisi olla perehtynyt rakennushistoriaan ja aikakausille tyypillisiin ominaispiirteisiin.
Sisätilojen suojelu olisi syytä jäsentää yleiseksi vaalimiseksi sekä erityiseksi, aktiivisemmaksi suojeluksi. Yleinen vaaliminen perustuisi mm. sisätilojen huomioimiseen inventoinneissa, sisätilojen suojelua ja hoitoa käsitteleviin ohjeisiin, oppaisiin ja valistukseen sekä suunnittelijoiden, rakentajien ja rakennuttajien koulutuksen kehittämiseen. Erityisellä suojelulla tarkoitettaisiin valikoitujen, erityisen arvokkaina pidettyjen tilojen historiallisten arvojen säilyttämistä, missä hyödynnettäisiin suojeluohjelmia ja -päätöksiä. Erityinen suojelu edellyttäisi taloudellista tukea, tiedollista ohjausta sekä rakennushistoriaselvityksiin perustuvaa suunnittelua ja restaurointia ottaen huomioon tilojen ominaisluonteen.
Työryhmä esittää selvitystyön käynnistämistä, joka tähtäisi erityissuojeluun. Selvitys edellyttäisi Museoviraston johdolla laadittavaa hankesuunnitelmaa sekä erillisrahoitusta. Myös museoiden tulisi laatia uhanalaisimpien tilojen kartoitus, jonka tulokset vaiheittain työstettäisiin suojeluohjelmaksi ja erilaisiksi hoitosuosituksiksi.
Työryhmän mielestä rakennusten sisätilojen suojelua koskevaa opetusta tulee sisällyttää koulutuksen kaikille tasoille. Suunnittelija- ja rakentajakoulutuksessa hyvä ammatillinen koulutus on edellytys rakennusten historiallisten ominaisuuksien ymmärtämiselle ja kunnioittamiselle korjausrakentamisessa. Suunnittelijoille ja suurelle yleisöille tulisi laatia käsikirja, joka käsittelee sisätilojen ja niiden yksityiskohtien historiaa, eri aikakausille luonteenomaisia sisustamistapoja sekä joka ohjaa korjaustöissä tehtäviä sisätilojen ominaispiirteitä kunnioittavia ratkaisuja.
-- -- --
Lisätietoja: kulttuuriasiainneuvos Kari Poutasuo, opetusministeriö, puh. 09?160 77492
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden sisätilojen suojelua selvittänyt Sisätilatyöryhmä luovuttaa muistionsa kulttuuriministeri Tanja Karpelalle torstaina 12.6.2003 kello 12.00. Opetusministeriö, Meritullinkatu 10, 5. kerros, vastaanottohuone.